Tervetuloa!

0 tuotetta.

Asiakaspalvelu: p. 0456 391 396

Kohdetyöskentely

Kohdetyöskentely on hyödyllinen taito jokaiselle eläimelle! 


Kohdetyöskentely on jokaiselle eläinlajille sopivaa virikkeistämistä ja erittäin hyödyllinen, monikäyttöinen taito niin kissalle, koiralle, hevoselle ja lampaallekin. Kohdetyöskentely on helppoa ihmisellekin: se on kuin houkutelua kosketuskepin avulla. Miksi sitten ei suoraan houkutella vaikkapa namipalalla? Kun koira - tai kissa, pupu, lammas, hevonen... - seuraa herkkupalaa, eläimen päässä on vain ajatus herkutteluhetkestä. Kun eläin seuraa kohdetyökalua, se on huomattavasti tietoisempi siitä, miten se käyttää kehoaan. Eläimet ovat todella kehotietoisia, jos vain annamme niille siihen mahdollisuuden. Kun ohjaamme koiran tai kissan istumaan kosketuskepin avulla, se tiedostaa istuutuvansa. Kun olemme toistaneet tätä riittävän monta kertaa, voimme kertoa eläimelle, että tämän liikkeen nimi on "istu". Ja sitten voimmekin häivyttää kosketuskepin. Tähän vaiheeseen voi palata tarvittaessa aina uudelleen, jos käytös tuntuu vaativan vahvistamista. Se on lisäksi erinomainen apu käytöksen yleistämisessä: vaikeissa paikoissa apu kosketuskepillä helpottaa eläintä. Tällöin voi toistaa muutaman toiston kepin kanssa ja sitten jättää sen pois. 

Vivvun - kissakouluttajamme - vinkki kissaansa kouluttavalle on, että kissa on huomattavasti hienovaraisempi kosketuksessaan kuin koira, joista innokkaimmat joskus jopa saavat kosketuskepin vääntymään. Kissalle on vaikeampi kouluttaa esim. napin painallusta, koska kosketus on aina hento. Kohdetyöskentelyn omalla hennolla tyylillään kissa oppii kyllä nokkelana eläimenä nopeasti. Yli-innokkaalle koiralle on hyvä käyttää teleskooppikeppiä lyhyenä, niin että ohuimmat osat saa paksumpien osien sisään piiloon.

Kohdetyöskentelyn avulla voidaan kouluttaa lähes mitä vain. Kaiken sellaisen, jonka saat esiin houkuttelemalla herkkupalan avulla, voit myös työstää kohdetyökalulla. Erittäin hyvin kohdetyöskentely sopii esim. maahanmenon tekniikkaan (koira oppii menemään maahan etupää edellä eikä istumisen kautta), jos haluat koiralle näyttävän näköisen maahanmenon vaikkapa tokon tai pk-tottiksen liikkeestä maahanmenoon, kuonokopan opettamiseen mukavaksi tai vaikkapa kissan, kanin, koiran tai hevosen kuljetusvälineeseen opetteluun. Tällä tekniikalla on opetettu esim. kouluttajamme Sarin hevoset viihtymään trailerissa.

Kohdetyöskentelyä on tavallaan myös esim. noseworkissa hajun etsiminen: kohde on vain vähän leijuvammassa muodossa, ja koiran pitää ilmaista hajun alkulähde, eli tarkentaa hajun lähtöpisteeseen asti. 


Tässä ohjeet kosketuskepin opettamiseen


Kosketuskepiksi sopii periaatteessa mikä tahansa esine (vaikkapa kauha), mutta paras on sellainen, jossa on selkeästi erottuva pää ja teleskooppivarsi. VisioShopissa on useampia vaihtoehtoja, joista suosikki on ehdottomasti Petsafen vaaputin, sillä siinä on jalusta, jolla kepin saa halutessaan pysymään pystyssä.


1. Harjoittele ensin ilman eläintä pitämään kosketuskeppi kädessä siten, että sen pää on suoraan kohti eläintä. Jos käytössäsi on kosketuskeppi, jossa on pallo päässä, pidä keppi aina siinä asennossa, että eläimen on vaikea koskea varteen ja helppo koskea palloon. Tämä siksi, että näin saat jatkossa käytettyä kosketuskeppiä tarkkuustyökaluna.

2. Sovita naksu samaan käteen ja kokeile, että oma motoriikkasi toimii, eli pystyt hallitsemaan työvälineet yhtä aikaa. Clicinon naksutin on tässä kohtaa paras, koska se ei vie tilaa kädessä, jolloin saat samaan käteen helposti myös kosketuskepin. Toki voit naksauttaa myös kielelläsi tai käyttää lyhyttä, hyvin erottuvaa sanaa, joka kertoo eläimelle, että "teit oikein, palkkio on tulossa". (Naksutinvaihtoehdot ovat täällä, myös tuo mainittu Clicion naksutin: https://www.koirakouluvisio.com/kauppa/koulutustarvikkeet/naksuttimet.html)

3. Nyt voit hakea eläimen paikalle. Jos et ole aiemmin käyttänyt naksutinta, naksauta kerran ja anna eläimelle heti naksun jälkeen nami, jotta eläin oppii tietämään, mitä naksun ääni merkitsee. Toista tätä kunnes eläin selvästi reagoi naksuun.

4. Ja sitten siihen kosketuskeppiin. Pidä huoli, ettei eläin pääse haistelemaan keppiä ennen kuin olet itse valmis naksauttamaan oikealla hetkellä. Tämä alun uteliaisuus kannattaa hyödyntää! Pidä aluksi kosketuskeppi selkäsi takana. Kun eläin on paikalla tarkkaavaisena ja uteliaana, tuo keppi esiin ja anna eläimen tulla haistelemaan sitä. Kun eläin kurottautuu kepin päätä kohti, naksauta ja anna palkka!

5. Vie keppi uudelleen selkäsi taakse ja toista äskeinen. Tee tämä niin monta kertaa, kun uskot eläimen tarvitsevan.

6. Seuraavaksi jätä keppi esiin ja anna eläimen miettiä, mistä se nami tulikaan. Ole itse rauhassa ja anna eläimelle aikaa miettiä ja pohtia. Jossain vaiheessa se lähtee uudelleen kohti keppiä, josta voit taas palkata.

7. Palkan suunta on parhaimmillaan sellainen, että sinulle jää aikaa kosketusten väliin. Tällöin myös eläin oppii erottamaan tehtävän ja palkkion toisistaan. Tämä on erittäin tärkeä taito tulevaisuudessa! Eli käytännössä toisessa kädessä on kosketuskeppi ja toisesta kädestä palkkaat. Pidä siis noin puoli metriä kepin ja palkanantopaikan välillä, jolloin eläin joutuu liikkumaan hakeakseen palkan. Toki tämä etäisyys pitää säätää eläimen koon mukaan. Kokemus opettaa, eli kokeile mikä on etäisyys on toimivin. Voit myös muuttaa tätä vähitellen pidemmäksi, jolloin tehtävä vaikeutuu.

Samaa koulutustapaa voit soveltaa kosketusalustan opettamiseen! Kosketusalustaa kosketaan yleensä tassulla, mutta voit tehdä alustasta ensin nenäkohteen, ja vaihtaa sen lennossa tassukosketukseen. 


Esimerkki käyttökohteesta

Irtoaminen ihmisestä - ja palkkioista - on joskus vaikeaa. Yksi tapa treenata irtoamista on kohdetyökalu, esim. kosketuskeppi tai kosketusalusta. Ero kohdetyökalun ja palkkiolla houkuttelun välillä on siinä, että mennessään palkkion perässä eläin ei mieti kuin palkkiota. Sen fokus ei siis ole tekemisessä, vaan nimenomaan makkarassa. Otetaanpa vaikka esimerkiksi tokon ruutu. Kun ruudussa on makkaraa, koira juoksee sinne mielellään - koiran ajatuksissa on vain "makkaramakkaramakkaramulleheti". Jos ruudussa ei ole makkaraa, koiralla ei ole myöskään mielenkiintoa juosta sinne.

Kohteen kanssa työskennellessä samainen koira miettii "nyt kun menen ruutuun, saan makkaraa". Koiran ajatukset ovat tehtävässä: mitä minun on tehtävä, jotta saan makkaraa. Se havainnoi paremmin ympärillä olevat asiat, tehtävään liittyvän kontekstin eli ruutumerkit ja -nauhan. Tehtävä on juosta niiden keskelle, ja siitä tulee makkaraa.




7 tuote(tta)

sivulla
Laskeva

7 tuote(tta)

sivulla
Laskeva