Tervetuloa!

0 tuotetta.

Asiakaspalvelu: p. 0456 391 396 | 040 593 3131

Kontakti

Teksti ja kuvat: Sari Paavilainen

© Koirakoulu Visio

Pennun tai aikuisen koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi ja mukavaksi kaveriksi on koiran elämän ja yhteiselon sujumisen kannalta tärkeä tehtävä. Jos tavoitteena on kilpailla koiran kanssa, yhteiskuntakelpoisuus on varsin hyvä perusta.  Sille rakentuu myös kilpailuissa tarvittava tottelevaisuus. Kaiken pohjana on hyvä kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Aina silloin tällöin näkee kisakentilläkin menestyneitä koiria, joiden arki ei selvästikään suju jouhevasti. Tämä pilaa ilon koiran omistamisesta. Miten siis koulia pennusta yhteiskuntakelpoinen koira?

 

Koiran koulutuksen ja yhteistyön sujuvuuden kannalta tärkeintä on kontakti. Kontaktista puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Kontakti ei ole pelkästään sitä, että koira katsoo ohjaajaansa. Siksi en käytä mielelläni niin usein kuultua termiä ”katsekontakti”. Kontakti pitää sisällään molemminpuolisen luottamuksen ja halun tehdä töitä yhdessä. Se on enemmän henkistä kuin fyysistä. Vaatimukset eivät kohdistu vain koiraan vaan myös ihmiseen: jos odottaa koiran keskittyvän ohjaajaansa, on myös ohjaajan keskityttävä koiraansa.

 

Pohjana luottamus

Jotta voi luoda hyvän kontaktin koiraan, on ihmisen oltava reilu ja luotettava. Jos koira ei koe voivansa luottaa ihmiseen, sen on mahdotonta vaikeissa paikoissa pitää kontaktia ja jättää muu maailma huomioimatta. Luottamuksen saavuttaa vain kohtelemalla ja käsittelemällä koiraa aina tavalla, joka ei aiheuta sille kipuja tai pelkoja. Jos koira pelkää, on ohjaajan tuettava sitä tavalla, joka luo turvallisuutta.  Esimerkiksi koira, jonka pelko toisia koiria kohtaan ilmenee aggressiona, pelkää vielä enemmän, jos ohjaaja huutaa, nykii hihnasta tai heittää koiraa esimerkiksi räminätölkillä. Nämä keinot saattavat lopettaa koiran sen hetkisen käytöksen lyhyeen, mutta seuraavaan vastaavaan tilanteeseen mennäänkin sitten entistä pelokkaammin ja entistä aggressiivisemmin. Koirasta voi tulla kävelevä aikapommi, joka räjähtää minä hetkenä hyvänsä ja voi tulilinjalle voi joutua viaton koira tai lapsi. Tai koira voi vaipua opittuun avuttomuuteen: se muuttuu sulkeutuneeksi eikä reagoi oikein mihinkään.

Rangaistukseen perustuvat keinot eivät ole omiaan lisäämään koiran luottamusta ohjaajaan vaan päinvastoin. Luotettava ohjaaja ei myöskään vie koiraa tilanteeseen, jonka koira kokee vaaralliseksi. Vaikka itse tietäisimme varsin hyvin, ettei tilanne ole vaarallinen, koira ei sitä tiedä. Sen sijaan ohjaaja voi totuttaa koiransa pitämällä sitä etäisyydellä, jolla se ei vielä pelkää ja kiertämällä pelon aiheuttajat niin kaukaa, ettei koiran ei-toivottu reaktio käynnisty. Koiraa voi siedättää pelon kohteille pikku hiljaa tai vastaehdollistaa eli muuttaa koiran pelon kohteen merkitystä tarkoittamaan mukavia asioita. Vähitellen koiran luottamus ohjaajaa kohtaan kasvaa. Kun pohja on tehty huolella, koira luottaa jännittävissäkin paikoissa ohjaajaansa ja selviää hänen avullaan pelottavista tilanteista.

 

Tapaus Lenni

Lenni on nuori porokoira, joka aloitti hyvää tarkoittavan omistajansa Jaanan kanssa koulutuksen yhdistyksessä, jossa oli valtavan iso ryhmä koiria. Lenni oli tällöin nuori ja hieman ujo pojanviikari, joka ei luonnollisestikaan pystynyt keskittymään opetukseen isossa ryhmässä. Jaana toimi koulutusohjaajien ohjeiden mukaisesti ja veti koiraa hihnassa eteenpäin, kun ryhmässä kerran piti mennä eteenpäin. Lenniä tilanne jännitti, ja pannan aiheuttama ikävä tunne kaulassa lisäsi sen pahaa oloa. Herkkänä koirana Lenni myös vaistosi Jaanan pettymyksen, joten Lenni alkoi jännittää tilanteissa myös ohjaajaansa. Kotona ja tallilla koira oli pienestä pitäen tuntenut olonsa turvalliseksi, eikä jännitys näkynyt näissä paikoissa. Mutta aina kun Jaana ja Lenni menivät uuteen paikkaan, koira muuttui täysin passiiviseksi tai rähjäsi muille koirille. Stressi ja jännitys näkyivät myös syömättömyytenä. Mitkään herkkupalat eivät kelvanneet. Mitä enemmän Jaana yritti houkutella kehuin ja namein, sitä enemmän Lenni vetäytyi kuoreensa.

Lennin aloittaessa Käytöskoulussa se oli todella jännittynyt, vaikka kaikki harjoitukset tehtiin koirakko kerrallaan. Lennin onneksi hänellä on kärsivällinen omistaja, joka todella välittää koirastaan ja on valmis tekemään töitä Lennin hyvinvoinnin eteen. Lennin ensimmäiset harjoitukset menivät siihen, että annoimme koiran vain olla ja rentoutua. Odottelimme Lennin olevan valmis koulutukseen. Alussa Lenni ei syönyt, mutta aikaa myöten se rentoutui sen verran että alkoi syödä. Kun koira alkoi syödä, kriteeriä nostettiin välittömästi. Nyt Len

nin piti vilkaista Jaanaa. Vilkaisu merkattiin kehulla ja namilla. Vähitellen Lenni jätti ympäristön vahtimisen ja alkoi itse ottaa enemmän ja enemmän kontaktia Jaanaan. Luottamus oli saatu takaisin! Nyt Lenni ja Jaana harjoittelevat tottelevaisuusliikkeitä omaksi ilokseen!

  

Kontaktiharjoittelu – taistelu huomiosta

Vaikka kontaktin pohja on luottamuksessa, täytyy kontaktia ja yhteistyötä pohjustaa harjoittelulla ja vahvistaa namilla. Ulkona koiran käyttäytymistä muokkaavat monet asiat, jotka vievät sen käyttäytymistä usein ei-toivottuun suuntaan. Koiran käytös riippuu siitä, mitkä asiat tuottavat sille mielihyvää. Se, mikä tuottaa mielihyvää, toistuu. Ulkona on mielenkiintoisia hajuja, ääniä, makuja, muita koiria, ihmisiä.  On leikkiä, haistelua, jahtaamista. Nämä kaikki toimivat palkkioina, jotka vahvistavat koiran käytöstä. Jos kaikki koiraa kiinnostava on saavutettavissa hihnassa vetämällä ja karkaamalla, koira vetää tai karkaa jatkossakin. Ohjaaja joutuu siis taistelemaan melkoisia haasteita vastaan! Miten olla mielenkiintoisempi kuin alati muuttuva hajumaailma, jota emme pysty itse edes aistimaan? Onko se todella välttämätöntä?

Tämä taistelu koiran huomiosta kannattaa aloittaa heti pennun tultua uuteen kotiin. Näin pääsee nopeimmin tuloksiin. Riittää, kun käytösmalli opetetaan koiralle. Jo opittua käyttäytymistä ei tarvitse korvata uudella.

 

Aktiivinen koira, passiivinen ohjaaja

On ensiarvoisen tärkeää vahvistaa koko kontaktikoulutuksen ajan koiran omaehtoista kontaktia. Siis koiran tarjoamaa, ei ohjaajan houkuttelemaa. Jos koiraa houkutellaan ottamaan kontakti, houkuttelusta tulee kontaktin käynnistävä ärsyke. Kontaktia ei siis synny, jos ohjaaja ei houkuttele. Jatkonkin kannalta on äärimmäisen kätevää, jos koira tarjoaa itse kontaktia. Tätä hyödynnetään jatkokoulutuksessa, kun koiraa opetetaan sietämään häiriöitä ja ohittamaan ihmisiä tai muita koiria.

 

Näin käytännössä

Harjoittelu aloitetaan kotona sisällä, missä ohjaajalla ei ole kovinkaan paljon kilpailijoita. Vahvisteena käytetään herkkupaloja, koska näin pääsemme vahvistamaan riittävän tiheään. Oppimisen kannalta optimaalinen vahvisteväli on korkeintaan 5 sekuntia – koiralle pitäisi siis antaa minuutissa vähintään 12 vahvistetta.

Harjoitus aloitetaan ohjaajan ollessa siis täysin passiivinen. Kun koira vilkaisee ohjaajaa, merkitään käytös kehulla tai naksuttimella ja koiralle annetaan nami. Tätä jatketaan yhtä passiivisesti. Kun koira taas koira vilkaisee ohjaajaa, käytös merkataan ja koira palkitaan. Kun koira tuijottaa herkeämättä ohjaajaa namien toivossa, sitä voidaan palkita 2-3 sekunnin välein. Juuri tätä halusimme!

Seuraavassa vaiheessa ohjaaja lähtee liikkeelle. Aluksi liikettä voi olla vain painon siirto jalalta toiselle. Kun koira seuraa myös liikkeessä vapaaehtoisesti ja pitää kontaktia, käytös merkataan ja palkitaan. Ensimmäisenä tavoitteena on, että ohjaaja voi kulkea ympäri asuntoa niin, että koira seuraa perässä eikä huomioi mitään muuta ympärillään. Pitkän tähtäimen tavoite on, että sama toimii missä tahansa ympäristössä ja minkä tahansa häiriön alaisuudessa ja että koira kykenee myös suorittamaan sille annetut tehtävät eli tottelemaan antamatta ympäristön häiriöiden vaikuttaa siihen millään tavalla.

 

Harjoittelu jatkuu ulkona

Kun harjoittelu sujuu kotona ja koira pystyy työskentelemään useiden minuuttien pituisia jaksoja tauotettuina esim. 10 namin sarjoissa, on aika siirtyä ulos. Harjoittelupaikaksi valitaan paikka, jossa koiran on helppoa työskennellä. Oma piha tai rauhallinen kohta lenkkimaastossa ovat yleensä paikkoja, jossa koira pystyy keskittymään. Koira voi olla hihnassa tai se voi olla irti. Parhaiten koulutuksen tason näkee, jos koira on irti. Turvallisuus on kuitenkin otettava huomioon, joten koiran voi myös laittaa pitkän liinaan ja liinan kiinni puuhun tai antaa liinan pään kaverille, jottei ohjaajalle tulisi kiusausta käyttää liinaa. Jos tuntuu siltä, ettei koira huomioi ohjaajaa lainkaan, voi koiran pitää aluksi hihnassa ja estää näin ei-toivottu käyttäytyminen kokonaan. Hihnaa ei kuitenkaan saa käyttää ohjaamiseen.

Ulkona aloitetaan ihan samalla tavalla kuin kotonakin: odottamalla passiivisesti, että koira vilkaisee ohjaajaan päin. Koiran käytös merkitään ja palkitaan. Ohjaaja on jatkossakin passiivinen ja koira aktiivinen. Koiran aktiivisuus tässä harjoituksessa kantaa paljon pelkkää kontaktiharjoittelua pidemmälle. On kätevää, jos koira itse tarjoaa kontaktia kaikkialla. Tästä voidaan muokata kontakti käynnistyväksi ympäristön ärsykkeistä, kuten esimerkiksi vastaantulijoista. Lisäksi näin näkee täsmälleen koiran sen hetkisen osaamisen tason. 

Alussa ohjaaja pysyy paikallaan. Liikettä lisätään harjoitukseen sen mukaan, mihin koira kykenee. Koiran on pidettävä katseensa ohjaajassa koko harjoituksen ajan. Vasta kun tämä onnistuu lähes täydellisesti, voi vaikeustasoa lisätä.

 

Kontaktia voi vahvistaa kaikkialla

Harjoitusten välillä kotona tai lenkillä kontaktia voi vahvistaa namilla ja/tai kehuilla, aina kun koira kääntää katseensa ohjaajaan. Näin ohjaajan katsomisesta tulee koiralle kannattava rutiini. Vain automatisoimalla tämän käytöksen voi olla varma, että se toimii vaikeammissakin olosuhteissa, siellä missä ympäristö tarjoaa paljon herkullisia vahvisteita.

 

Vihje käytökselle

Kontaktin vihjeenä voi myös käyttää koiran nimeä.  Toista nimeä samalla, kun koira tarjoaa käytöstä. Nimen yhdistyminen namiin saa varmasti koiran kääntämään päätään aina, kun se kuulee nimensä. Viestintäkanava on nyt auki ja koira on vastaanottavainen lisäohjeille. Kannattaa kuitenkin jatkaa koiran itse tarjoamaa kontaktinottoa, ei vain vihjeestä tapahtuvaa. Näin koiran oma-aloitteisuus säilyy tässä niin tärkeässä käytöksessä. Jatkossa kontaktin vihjeitä tulee enemmänkin.

 

Palkkion laatu

Jotta koira jaksaisi kiinnostua koulutuksesta, on palkkioiden oltava todella hyviä. Palkkion laatu on koulutuksen kulmakiviä: jos koira ei todella himoitse palkkiotaan, ei se myöskään viitsi tehdä juuri mitään sen eteen. Käyttäytyminen on aina itsekästä: joko sillä saavutetaan jotain haluttavaa tai vältetään jotain epämiellyttävää. Ei ole olemassa koiraa, joka toimii epäitsekkäästi ohjaajan parasta ajatellen!

Sopivan palkkion löytämiseen kannattaa panostaa. Palkkion on oltava pehmeä ja nopeasti nielaistava, jotta optimaalinen vahvistetiheys on mahdollista säilyttää. Jos koira pureskelee palkkiota, aikaa tuhrautuu syömiseen ja koiran ajatukset pääsevät harhailemaan. Palkkion on myös oltava pieni, jotta harjoitustuokio ei lopu siihen, että koiran vatsa on täynnä. Täydellä vatsalla herkullinenkin palkkio muuttuu lähes rangaistukseksi eikä syöminen yksinkertaisesti enää kiinnosta. Erityisesti pienien koirien kanssa tämä on seikka, joka on otettava huomioon koulutussuunnitelman teossa.

 

Tapaus Emppu

Emppu on 5 kk vanha iloinen ja ihmisrakas ajokoiran ja kultaisen noutajan rakkauden hedelmä. Sukuperintönä Empulla on erittäin voimakas kiinnostus maan hajuihin. Empun ensimmäiset harjoitukset noin 4 kk ikäisenä menivät ulkona helposti siihen, että maan haisteleminen kiinnosti enemmän kuin omistajallaan Eskolla olevat nakit ja lihapullat. Pari namia kelpasi mutta sitten nenä meni taas maahan, ja Esko nameineen sai jäädä. Kotona Empulla ei ollut kerrassaan mitään syömistä vastaan ja huonommatkin herkut kelpasivat kontaktiharjoittelussa ilman ongelmia. Lopulta Esko kokeili keitettyjä broilerin sydämiä. Nämä osoittautuivat Empun suureksi herkuksi. Maan haistelu sai jäädä, koska tiedossa oli jotain parempaa. Emppu suuntasi kaiken huomionsa, kekseliäisyytensä ja tarmonsa Eskoon ja oppiminen pääsi kunnolla vauhtiin. Nyt Emppu kulkee Eskon kanssa missä vaan pitäen huomionsa Eskossa. Eskolta voi saada jotain, mitä Emppu todella haluaa ja mitä se ei saa mistään muualta!

 

Yleistäminen

Osaaminen pitää järjestelmällisesti yleistää erilaisiin paikkoihin. Kun harjoitus onnistuu erinomaisesti tutussa paikassa, se toistetaan 5–10 rauhallisessa paikassa aloittaen aina alusta paikallaan seisten.  Liikettä lisätään harjoitukseen vähitellen. Koira kertoo etenemisen tahdin. Jos kontakti pysyy, on edetty sopivaa vauhtia. Tätä voi hyvin testata vaikeuttamalla harjoitusta nopeastikin. Jos kontakti kärsii, palataan tekemään helpompia harjoituksia.

Jos yleistäminen takkuaa, on tarkistettava tavoitteleeko koira todella palkkiota, saako se sen riittävän tiheästi vai onko ympäristö sittenkin liian haastava.

 

Häiriön lisääminen

Harjoitusten sujuminen useissa eri paikoissa ei vielä riitä vaan koiran on opittava keskittymään ohjaajaansa myös silloin, kun ympäristössä tapahtuu erilaisia asioita. Häiriöiden lisääminen aloitetaan hallitusti. Aluksi häiriönä voivat olla ihmiset, jotka seisovat selin riittävän kaukana. Koirakko siirtyy lähemmäksi häiriöihmisiä sitä mukaan, kun koira kykenee eli pitää silmänsä kiinteästi ohjaajassa. Seuraavaksi ihmiset voivat kääntyä koiraa kohti, liikkua yksitellen hitaasti, nopeuttaa liikkumistaan ja jopa juosta tai hyppiä. Harjoitukseen voi lisätä muita koiria, lapsia, polkupyöriä, hevosia. Vain mielikuvitus on rajana.

Tilanne kannattaa lavastaa, koska silloin harjoitusta voi helpottaa tai vaikeuttaa tarpeen mukaan. Esimerkiksi, kun häiriöihmiset alkavat liikkua, he voivat pitää silmällä koiraa ja säädellä etäisyyttään sen mukaan, mitä koira kestää. Kun koira pystyy pitämään kontaktin ohjaajaansa joka suuntaan sinkoilevien ihmisten keskellä, harjoittelua voidaan siirtyä tekemään esimerkiksi kauppojen ulkopuolelle tai muihin ”aitoihin” tilanteisiin.

  

Palkitsemisen vähentäminen

Namia käytetään valtaisia määriä hyvin pitkään. Namien vähentäminen täytyy kuitenkin tehdä jossain vaiheessa. Se huomioidaan yhtenä kriteerin osana ja kuten aina, kun kriteeriä nostetaan joltain osin, muita osioita helpotetaan. Eli tässä tapauksessa namien vähentäminen (vahvistetiheyden harventaminen), tehdään helpottamalla ympäristöä ja vähentämällä häiriöitä. Namien vähentäminen aloitetaan siellä missä alkujaan harjoittelukin aloitettiin eli kotona. Koira on saanut vahvisteita tähän mennessä jo niin paljon, ettei asteittaisen vähentämisen pitäisi olla mikään ongelma. Se täytyy kuitenkin tehdä vähitellen ja epäsäännöllisesti. Koira ei saa koskaan tietää, milloin seuraava nami tulee.

Jos käytöstä ei vahvisteta, se alkaa pikkuhiljaa sammua. Käytöksen sammumiseen menevä aika riippuu siitä, kuinka paljon käytöstä on aiemmin vahvistettu eli kuinka paljon on tehty onnistuneita toistoja. Kun kontaktin vahvistamista aletaan vähentää, kontakti alkaa sammua. Tästä syystä palkitsemista ei saa koskaan lopettaa ihan kokonaan, jos haluaa käytöksen säilyvän. Koiraa voi kuitenkin palkita useilla eri tavoilla ja kaikki nämä tavat kannattaa huomioida ja ottaa käyttöön. Koira voi esimerkiksi nauttia todella jonkun tempun tekemisestä.  Tätä temppua voi käyttää palkkiona tylsempien liikkeen suorittamisesta. Näin palkkio on aina matkassa!