Esittelyssä Steve White

Kuka aloitti naksukoulutuksen koirilla?

Steve on yksi koirien naksukoulutuksen uranuurtajia. Vaikka operantin ehdollistamisen periaatteet ovat olleet selvillä jo pitkään, todistettu tieteellisesti Skinnerin ja aikalaisten toimesta, ja Bob Bailey kumppaneineen on soveltanut periaatteita kaikkiin eläimiin jo yli puolen vuosisadan ajan, Karen  Pryor ja Gary Wilkes esittelivät naksuttimen toukokuussa 1992 San Franciscossa pidetyssä naksutinkoulutusseminaarissa. Seuraavana vuonna 1993 pieni joukko ihmisiä aloitti nettikeskusteluilla aiheesta. Tässä ryhmässä olivat mm. Sue Garrett, Gary Wilkes, Debi Davis, Morgan Spector ja tietenkin Steve White.

He aloittivat naksutinkoulutuksen koirilla ja ovat jatkaneet sitä näihin päiviin asti.

 

Miksi siirryit naksutinkoulutukseen?

Kysymykseen, miksi Steve siirtyi operanttiin koulutukseen, hän vastaa yksinkertaisesti: ”IT WORKS!” (se toimii) ja jatkaa ”vakavasti puhuen on asioita, jotka voi kouluttaa vain positiivisella vahvistamisella, joihin voimankäyttö ei toimi. Ja – mikä tärkeintä – positiivisella vahvisteella koulutetut koirat katsovat ohjaajiaan enemmänkin yhteistyökumppanina kuin uhkana. Tämä tarkoittaa K9-joukot voivat käyttää parasta mahdollista taktiikkaa, eikä tarvitse tehdä kompromissia koiran hallinnan takia, esim. jättää suojaa saadakseen koiran irti epäillystä.  

Ensimmäiset koulutuskokemukseni olivat rankaisuun perustuvasta koulutuksesta. Melkein heti alusta asti näin sen heikkoudet ja etsin toista tapaa. Etsin yhä, mutta tunnen olevani lähempänä kuin koskaan. Juuri niin sen pitää ollakin, sillä tärkeää on matka, ei määränpää.”

 

Kovan pinnan jäljestyksen mestari

Steve on tullut tunnetuksi asfaltilla jäljestämisen metodin kehittelemisestä. Artikkeli tästä julkaistiin Police K9 Magazine –lehdessä syyskuussa 2008. Artikkelissa selvitetään, miksi niin monet koirat epäonnistuvat kovan pinnan jäljestämisessä, ns. asfalttijäljessä. HITT® eli Hydration Intensified Tracking Technique tarkoittaa vedellä tehostettua jäljeä: jäljelle lisätään vettä, joka sitoo hajupartikkelit alustaansa ja tehostaa hajua. Näin aloittelevan koiran on helpompi seurata jälkeä alustalla, jossa ei ole ihmisen ominaishajun tukena rikkoutuneen kasvillisuuden tai murtuneen maan hajua. 

Asia on pitkään kiinnostanut niin ammattilaisia kuin harrastajiakin myös Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun opettaja ja hajutunnistusyksikön vetäjä Ilkka Hormila, joka on kouluttanut asfalttijälkeä jo 1970-luvulta asti, veti pilottiryhmälle kesällä 2010 alkaneen koulutuksen hajutunnistuksen ja tunnistusjäljen kurssin, ja on jatkanut siviilien, lähinnä pelastuskoiraihmisten, kouluttamista yhteistyössä pilottiryhmässä olleiden Päivi Romppaisen (Dogfun) ja Sari Paavilaisen (Koirakoulu Visio) kanssa. Tulokset ovat olleen lupaavia!

Hormila oli kuuntelemassa Steveä v. 2010 urbaanin jäljen workshopissa: ”Steve soveltaa taitavasti tutkittua tietoa käytännön koulutuksessaan, ja käytännön koulutuksesta hänellä on vuosikymmenten kokemus. Steve on nähnyt koulutuksen pitkän kehityskaaren, josta jokainen saa varmasti jotain uutta. Oli erittäin mielenkiintoista tavata kollega toiselta puolen maapalloa, joka tekee samaa työtä myös operantisti kouluttaen.”

 

20-20-20

Steven kokemus nimenomaan käytännön kouluttamisesta on huikea! Hän on tehnyt uransa poliisikoirien parissa ja sen lisäksi kouluttaa ihan tavallisia lemmikinomistajia – ja kaikkea siltä väliltä. Tämä tuo melkoisen avaran näkemyksen koirien kouluttamiseen. Yksi yhteinen nimittäjä on kuitenkin koulutuksessa - oli sitten kysymys kotikoirista tai huippukoulutetuista poliisikoirista. Kummaltakin vaaditaan luotettavia, vahvoja käytöksiä, jotka toimivat missä tahansa ympäristössä minkä tahansa häiriön alla. Tähän Steve on luonut säännön: 20-20-20, joka tarkoittaa käytöstä, jota on ensin harjoiteltu niin, että koira pystyy helposti tekemään 20 toistoa. Jo tämä kohta on se, johon tavan tallaajat usein jättävät harjoittelun – jos jatkavat edes näin pitkälle. Jos tavoittelee oikeasti vahvaa käytöstä, ei kannata kuitenkaan lopettaa tähän, sanoo Steve, vaan jatkaa pidemmälle. Kun koira pystyy tekemään 20 toistoa, toistetaan sitä 20 eri paikassa ja 20 eri häiriön läsnä ollessa. Toistoja tulee yhteensä 8000. Jo alkaa käytös olla luotettava!

Koska tässä vaiheessa toistomäärä usein tuntuu ylitsepääsemättömältä, lasketaanpa hieman, miten nopeasti tämä kaikki olisi tehtävissä vaikkapa istumisen harjoittelussa.

Tavoite vahvistetiheyden kanssa on 12 vahvistetta minuutissa. Tämä onnistuu hyvin istumisen kanssa, se on nopea liike suorittaa. Madalletaan vähän laskukaavaa helpottaaksemme. Tehdään 10 toistoa minuutissa. Tällöin 20 toistoa vie aikaa 2 minuuttia. 20 paikkaa vie siis aikaamme 40 minuuttia. Kun tähän lisätään huolellinen häiriötreeni näissä paikoissa, pääsemme 13,5 tuntiin kokonaisaikaa. Koirankoulutus ei ole kovin aikaa vievää puuhaa, eihän?

Vähän vaivaahan tässä täytyy toki nähdä, kaikkea ei voi suorittaa oman lenkkipolun varrella (ainakaan useimmilla meistä ei näin loistavaa omaa lenkkipolkua ole). Mutta jos ottaa tähtäimeensä 5 paikkaa tai häiriötä päivässä, liike on yleistetty todella huolella viikossa parissa. Ja samalla kierroksella voi yleistää vähän useammankin liikkeen. Koirat kyllä jaksavat, kun vahviste on kohdallaan!

 

Suomessa syksyllä 2010

Edellisellä Suomen vierailullaan Steve kävi sekä oppilaitosvierailulla Amiedussa että Visiossa, jossa aiheena oli perusteet kovan pinnan jäljestykseen. A day on Urban and Harsh Environment Tracking Work Shop keräsi Nurmijärvelle viitisenkymmentä asfalttijäljestä kiinnostunutta kuulijaa, joista osa oli mukana koirien kanssa. Käytännön harjoitukset pidettiin Hyvinkään lentokentällä, missä asfalttia oli riittämiin kaikille koirille. Steve on luennoitsijana asiantunteva, ymmärrettävä ja hauska, hän puhuu selkeää englantia ja saa yleisön helposti mukaansa.

Steveä oli kuuntelemassa eturivin joukko suomalaisia kouluttajia. Tommy Wirén kommentoi Steveä näin: ”Olen seuraillut Steve Whiten uraa koko 2000-luvun. Steve on tehnyt varsin uraauurtavaa työtä poliisikoirien parissa. Livenä hän osoittautui vielä mukavammaksi kuin mitä seminaarivideot antoivat ymmärtää. Steve pyrkii toteuttamaan asiat yksinkertaisen toimivilla menetelmillä tekemättä harjoituksista turhan monimutkaisia. Arvostan todella Steven kaltaisia tekijöitä, jotka pystyvät kehittämään asioita selkeämmiksi. Tulen ehdottomasti kuuntelemaan ja katsomaan häntä seuraavassakin Suomen seminaarissa.”

Samalla Suomen reissullaan Steve pääsi vierailulle Hämeenlinnaan poliisikoiralaitokselle, jossa poliisiammattikorkeakoulun opettaja ja hajutunnistusyksikön vetäjä Ilkka Hormila esitteli hänelle Suomen poliisilaitosta, hajutunnistusyksikön tiloja ja toimintaa sekä kertoi omasta työstään. Steve oli vierailusta kovin mielissään ja hän toisteli useaan otteeseen, kuinka hän on nähnyt useita kymmeniä hajutunnistusyksiköitä ympäri maailmaa, mutta että meillä täällä Suomessa on ehdottomasti vaikuttavin ja toimivin yksikkö!

 

Koska Suomeen?

Kaikessa koulutuksessaan Steve keskittyy positiiviseen vahvistamiseen – niin myös aggressiivisten koirien kanssa. Steven sanoin: ”Koulutus, joka pohjautuu kivun käyttöön ja pakotteisiin on kuin atomipommi. Et näe sen vaikutuksia heti, mutta jossain vaiheessa seuraukset iskevät.”

Steven pitkä ja monipuolinen käytännön kokemus ja sen tuoma näkemys yhdistettynä operanttiin koulutustapaan luo korkeat odotukset kesäkuun seminaarille ja workshopeille. Kouluttamaan oppii kouluttamalla, ja seuraavaksi paras ratkaisu on seurata käytännön koulutusta todellisen ammattilaisen ohjaamana!

 

Hakuehtoihin sopivia tuotteita ei löydy.