Tervetuloa!

0 tuotetta.

Asiakaspalvelu: p. 0456 391 396 | 040 593 3131

Eroahdistus

Teksti: Sari Paavilainen

© Koirakoulu Visio

 

Kiintymys ja sosiaaliset siteet

Jo pieni vastasyntynyt pentu tuntee kiintymystä emoonsa ja hätää jouduttuaan eroon emosta. Emo vastaavasti tuntee kiintymystä jälkeläisiään kohtaan ja hätää niiden puolesta. Tämä on helposti havaittavissa pentulaatikon äärellä: emo vahtii tarkkaan pentulaatikosta pois nostettua pentua ja saattaa olla jopa aggressiiviinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan. Mikäli emo ei näin huolehtisi jälkeläisistään, niiden eloonjäämisen mahdollisuudet luonnossa heikkenisivät radikaalisti.

Pienillä vielä sokeilla ja kuuroilla pennuilla eroonjoutumisen hätä ilmenee ääntelyllä, josta emo tunnistaa pennun hädän. Tutkimusten mukaan (Carr and colleagues) [Kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 94] 8-12 viikon iässä luovutettu koira tunnistaa emonsa hajun jopa 10 vuoden eron jälkeen. Kasvattajan koira voi tunnistaa hajun perusteella jopa yhdeksän vuoden eron jälkeen (Appel 1999). Olennaista tässä on havaita, että koiran hajumuisti ja sosiaaliset siteet kestävät läpi elämän.

 

Eroahdistuksen synty

Pelottavissa tilanteissa pienen pennun ääntely ja emon lähelle tulo vahvistaa sekä pennun että emon yhteenkuuluvuuden ja kiintymyksen tunteita ja vähentää pennun tuntemaa pelkoa sekä eron aiheuttamaa stressiä. Mikäli herkässä iässä oleva pentu jää pelottavassa tilanteessa ilman emon suomaa turvallisuuden tunnetta, kokemus saattaa muuttua traumatisoivaksi. Pelko kyseistä asiaa, yksinoloa ja/tai vieraita ympäristöjä kohtaan saattaa olla pysyvää.

Aina ei kuitenkaan eroahdistuksen syyt ole pennun varhaislapsuudessa. Myös aikuinen koira saattaa kohdata traumatisoivia tapahtumia ja kehittää niistä pelon yksinoloa kohtaan, jos se tapahtumahetkellä on ollut yksin tai ei ole päässyt riittävän nopeasti laumansa luokse turvaan.

Syy voi myös löytyä pennun ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Pentua ei pitäisi jättää uudessa kodissaan yksin, ennen kuin se on kotiutunut ja tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu pitää totuttaa yksinoloon vähitellen.

Aikuiselle koiralle voi puhjeta eroahditus perheen muuton tai perheen hajoamisen yhteydessä. Uudessa kodissa on aivan erilainen tuoksu kuin vanhassa ja ympäristön äänet ovat erilaisia. Jos koira jätetään uuteen kotiin heti yksin, se saattaa tuntea olonsa turvattomaksi. 

Laumaeläimenä aikuisellekaan koiraeläimelle ei ole luonnollista olla yksin pitkiä aikoja. Ilman traumatisoivia kokemuksiakin koira kärsii ja stressaantuu yksinolosta. Eroahdistusstressiä pahentaa koiran elämän muut stressaavat tekijät. Erilaisilla ongelmakäyttäytymisen muodoilla onkin tapana ruokkia toinen toistaan, jolloin eläin saattaa olla ikävässä kierteessä erilaisten ongelmien keskellä, jotka pahentavat toinen toistaan. Tästä syystä erilaisiin ongelmiin on hyvä puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen yleisen stressitason nousun aiheuttamia muita ongelmia ilmaantuu.

Stressaavat tekijät yksin eivät laukaise eroahdistusta. Tylsyydestä, virikkeiden ja toiminnan puutteesta kärsivä aktiivinen ja toiminnanhaluinen koira saattaa yksin ollessaan lievittää aktiviteettien puutteesta aiheutuvaa pahaa oloaan tuhoamalla asuntoa, mutta tätä ei diagnosoida eroahdistukseksi. On myös esitetty [Mm. Ian Dunbar 1998, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 107], että omistajan poissaollessa ei koiralla ole pelkoa rangaistuksesta ja se pitää vain hauskaa, mutta väitettä ei ole todistettu todeksi tutkimuksilla. Tämä tuskin on syy kovinkaan suurelle osalle tuhovimmasta kärsivistä koirista. Lisäksi yleistä on, että tällaiset hauskaa pitävät koirat toimivat samoin, olivat ne sitten yksin tai omistajansa seurassa.

Domestikaation myötä koira on käynyt läpi muutoksen, jonka myötä se on lisääntymiskykyinen varhaisemmalla kehitysasteella. Sama kehitys on aiheuttanut sen, että koira ikään kuin jää tälle kehitysasteelle aikuistumatta koskaan täysin kuten susi, joka on geneettisesti koiraa melko lähellä oleva laji. Luonnossa sudenpennut itsenäistyvät muun lauman käyttäytymisen myötä samalla kun niiden fyysinen ja psyykkinen kehitys etenee valmistaen pentua itsenäisyyteen. Koiranpennulla ei useinkaan ole mahdollisuutta luontevaan itsenäistymiseen, vaan jopa liian läheisessä kontaktissa ihmiseen ne kasvavat tästä riippuvaiseksi. Aikuinen, eroahdistuksesta kärsivä koira on fyysisestä kehittyneisyydestään huolimatta jäänyt emotionaalisesti varhaiselle kehitysasteelle ja reagoi yksinjäämiseen kuten pieni pentu.

Eroahdistus on melko tyypillistä ikääntyneillä (10-vuotiailla ja sitä vanhemmilla) koirilla. Koirat käyvät läpi hyvin samanlaisia degeneroitumisen muotoja hermojärjestelmässään ja käyttäytymisessään kuin ikääntyvät ihmiset. Ikääntyvillä koirilla tämä on ainakin yksi eroahdistuksen puhkeamiseen voimakkaasti vaikuttava tekijä, jollei itse syy.

Kipu on merkittävä yksittäinen eroahdistuksen syntyyn vaikuttava tekiä. Koira, jolla puhkeaa eroahdistus, pitäisi aina tutkia (eläinlääkäri, hieroja, osteopaatti).

Kaiken kaikkiaan syitä eroahdistuksen puhkeamiseen voi olla useita, eikä aina alkuperäistä syytä saada selville. Tästä huolimatta eroahdistusta voidaan hoitaa ja koiran oloa helpottaa. 

 

Oireet

Eroahdistuksesta kärsivä koira tietää jo hyvissä ajoin, milloin se on jäämässä yksin. Se osaa ennakoidan isäntäväen toimista, mikä ennakoi heidän poistumistaan. Alkuvaiheessa koira hermostuu vasta, kun ulko-ovi pamahtaa kiinni ja koira huomaa olevansa yksin. Se yrittää lievittää pelon ja ahdistuksen tunteitaan haukkumalla, ulvomalla, pureskelemalla tavaroita, raapimalla ovea tai ikkunanpieliä. Koira voi stressaantuneena myös ulostaa sisään, vaikka se muuten olisikin sisäsiisti. Eroahdistuksen syventyessä oireet alkavat näkyä aina vain aikaisemmin. Pian koira hermostuu ulkovaatteiden pukemisesta, seuraavaksi television sulkemisesta. Koira oppii ennakoimaan isäntäväen poistumisen pienistä huomaamattomista eleistä. Hermostunut koira läähättää, vapisee, pyrkii mukaan, kuolaa ja sen sydämen syke kiihtyy. 

Ympäristön vaihtuessa esim. muuton johdosta haukkumalla eroahdistustaan ilmentävä koira saattaa hiljentyä. Tämä ei selity eroahdistuksen lievenemisellä, vaan uuteen ympäristöön kohdistuvalla pelolla. Luonnossa ääntely saattaisi johdattaa paikalle ei-toivottuja vieraita, vihollisia. Vähitellen, uuden ympäristön tullessa tutuksi, haukkuminen ja ulvonta palaa ennalleen pelon vierasta ympäristöä kohtaan hävitessä. 

 

Stressitason nousu ja muut fysiologiset tekijät

Stressitason (kortisolin ja kortikosteroni) nousu koirilla on tutkimuksissa [Tuber and colleagues 1996, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 101] havaittu viidessä erilaisessa yksinolotilanteessa:

  1. yksin vieraassa ympäristössä
  2. lajitoverin kanssa uudessa ympäristössä
  3. yksin tutussa ympäristössä
  4. ihmisen kanssa vieraassa ympäristössä
  5. lajitoverin kanssa tutussa ympäristössä

Oletetusti stressihormonien taso on korkein silloin, kun koira on vieraassa ympäristössä ja vastaavasti alhaisimmillaan tutussa ympäristössä. Mielenkiintoinen löytö oli kuitenkin se, että kortisolin taso oli huomattavasti korkeampi vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa kuin vieraassa ympäristössä ihmisen kanssa.

Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, ettei toisen koiran seura vaikuta eroahdistuksesta kärsivän koiran stressitasoon eikä käyttäytymiseen millään tavalla. Tämä on todettu niin aikuisilla koirilla kuin pennuillakin. Eroahdistuksesta kärsivä koiran voi kyllä hermostuttaa toisen koiran, jolloin lopputuloksena voi olla kaksi eroahdistuksesta kärsivää koiraa. Korkeimmillaan stressitaso on noin puolen tunnin kuluttua yksin jäämisestä.

On esitetty, että koiran tervehtiessä innokkaasti omistajaansa sen elimistö erittää hyvänolontunnetta aikaansaavaa endorfiinia [Endorfiini = aivoissa ja muualla keskushermostossa muodostuvia luonnollisia välittäjäaineita, jotka synnyttävät samantapaisia hyvänolon ja tyydytyksen tuntemuksia kuin morfiini ja sen johdokset (”sisäsyntyisiä opiaatteja”); niitä muodostuu mm. ruumiillisten ponnistusten aikana sekä saunassa (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja).], josta koira voi tulla fyysisesti riippuvaiseksi. Itse asiassa koiran eroahdistuksen oireet ovat hyvin samankaltaiset huumeriippuvaisen narkomaanin vieroitusoireiden kanssa. Eroahdistuksesta kärsivät koirat kärsivät usein myös kutinasta, ja koira rapsuttaa itseään tervehtiessä omistajaansa. Tämä johtuu endorfiinin purkauksesta johtuvan kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisesta elimistöön.

Pienet annokset morfiinia vähentävät koiran sosiaalista käyttäytymistä, jolloin vastaavasti vastakkainen naloksoni [Naloksoni on morfiinin yms. kipulääkkeiden aiheuttaman keskushermoston lamaantumiseen ja hengitysvaikeuksiin käytetty vastalääke (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja)] lisää sosiaalista käyttäytymistä ja estää histamiinin vapautumisen. Normaalitilassa koiran elimistössä on jonkin verran naloksonia, joka estää histamiinin vapautumisen. Tervehtimisrituaali (tai omistajanhajuinen esine) aikaansaa endorfiinin vapautumisen elimistöön, joka aiheuttaa riippuvuutta aikaansaavan hyvänolontunteen. Samalla endorfiini aikaansaa kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisen.

Koiran autonominen hermosto aktivoituu sen hermostuessa yksinjäämisestä. Koira kokee pakene-jähmety-hyökkää –reaktioketjun ja toimii sen mukaisesti yrittämällä paeta tai hyökkäämällä pahan olon aiheuttajaa (omistajan luokse menemisen estäviä asioita kuten ovet) kohti.

 

Ennaltaehkäisy

Helpointa tässä ongelmassa kuin niin monessa muussakin on ennaltaehkäisy. Pentu kannattaa totuttaa pikkuhiljaa yksinoloon aloittaen siitä, että pentu jää yksin esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Seuraavassa vaiheessa jätetään pentu suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Tärkeää on, että jokainen harjoitus onnistuu: yhtään epäonnistumista ei tarvita onnistuneeseen lopputulokseen. Päinvastoin, epäonnistuminen vahvistaa epäonnistumista. Yhtä tärkeää kuin maltillinen eteneminen on se, ettei harjoittelu saa jämähtää paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Tässä esimerkki ajallisesta etenemisestä:

1 sekuntti, 2 sekuntia, 4 sekuntia, 9 sekuntia, 14 sekuntia, 19 sekuntia, 30 sekuntia, 41 sekuntia, 1 minuutti, 3 minuuttia, 5 minuuttia, 8 minuuttia, 13 minuuttia, 27 minuuttia, tunti, jne.

Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa.

 

Hoito

Jo puhjenneen eroahdistuksen hoito on ennaltaehkäisyä huomattavasti työläämpää. Ei riitä, että koira tottuu yksinoloon, vaan taustalla oleva pelkoehdollistuminen pitää saada hallintaan. Pelkoehdollistuminen ei valitettavasti koskaan poistu kokonaan koiran aivoista, mutta siitä huolimatta koiraa voidaan totuttaa yksinoloon.

Harjoitusohjelmaan kuuluu eri vaiheita:

  • eroahdistuksen laukaisevan tekijän vastaehdollistaminen
  • stressitason madaltaminen
  • yleisen turvallisuuden tunteen lisääminen
  • erilaisten toiminnan laukaisevien ärsykkeiden merkityksen muuttaminen
  • yksinoloon totuttaminen

1. Eroahdistus on koiran stressireaktio yksinolon tai traumaattisen tapahtuman aiheuttamaan traumaan. Jos traumaattinen tapahtuma on tiedossa, kannattaa hoito-ohjelma aloittaa siedättämällä ja/tai vastaehdollistamalla koira trauman aiheuttajaan. Esimerkki: koira on yksin ollessaan pelästynyt postilaatikosta tipahtanutta isoa pakettia. Aloitetaan vastaehdollistamaan koira (koira saa namin aina rasahduksen kuullessaan) ovelta ja rappukäytävästä kuuluviin ääniin aloittaen pienimmästä mahdollisesta rasahduksesta edeten koiran sietokyvyn mukaan kovempiin ja lähempää kuuluviin ääniin. Harjoittelua ei kannata lopettaa pelästyksen aiheuttaneelle tasolle, vaan edetä siitä erilaisten ja kovempien kuin todennäköisesti kuuluvien äänien tasolle. Tällä varmistetaan se, ettei jatkossa tule uusia pelästyksiä, jotka aktivoivat pelon uudelleen. Harjoittelussa kannattaa pyrkiä nopeisiin toistoihin pienen ajan sisällä, esim. 12 paukahdusta ja namia minuutissa 3-4 minuutin ajan, jonka jälkeen minuutin parin tauko. Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan vastaavan rytmin mukaisesti noin puolen tunnin ajan. Harjoittelua tehdään puolisen tuntia päivässä niin pitkään, kunnes ollaan halutulla tasolla. Seuraavana päivänä aloitetaan hieman helpommasta, kuin mihin edellisenä päivänä päästiin, muistuttaakseen koiraa edellisen päivän harjoittelusta. Mikäli koira kiihtyy, harjoittelu keskeytetään. Tärkeää on, että koira on maksimissaan hieman levoton, ei missään nimessä pelokas. Tällöin pelokas mielentila vahvistuu.

2. Koiran stressitila on korkealle jatkuvan pelon vuoksi. Mielellään jo muutamaa viikkoa ennen harjoittelun aloittamista, mutta viimeistään samanaikaisesti jätetään koiran elämästä pois stressitasoa nostavat asiat, kuten pallo- ja taisteluleikit, koiran ”kierrokset nostattavat” harrastukset (agility- ja suojeluharjoitukset), vältetään rähinätilanteita muiden koirien kanssa, vältetään tilanteita, joissa koira hermostuu tai pelkää (esim. liikkuminen julkisissa kulkuvälineissä tms.). Stressitasoa vähentävät mm. vapaa ja rentouttava liikkuminen luonnossa ja haistelumahdollisuudet (jälkiharjoitukset). Koiran on saatava olla vain koira, tehdä sille tärkeitä asioita eikä sille saa asettaa liikaa suoritusvaatimuksia eikä sitä saa kouluttaa rangaistuksin.

3. Yleistä turvallisuuden tunnetta parannetaan hyvin pitkälle samalla, kun huolehditaan koiran stressitasosta. Tärkeää on kuitenkin huomioida se, ettei harjoittelun aikana ole suotavaa se, että koira jää yksin minkäänlaiseen pelottavaan tilanteeseen eikä se säikähdä mitään. Turvallisuuden tunnetta parantaa usein myös se, että koira jätetään selkeästi rajattuun pieneen tilaan, esim. yhteen huoneeseen. Myös ennakoitavuus helpottaa aran ja epävarman koiran oloa. Tällaisen koiran elämä kannattaa pitää mahdollisimman säännöllisenä, jotta stressiä aiheuttavia yllätyksiä ei juuri tule. Koiran epävarmuutta voi taas parantaa tehtävissä onnistumisilla koulutuksessa ja arkielämässä.

4. Erilaisten ärsykkeiden merkityksen muuttamisella tarkoitetaan sitä, että eroahdistuksen aikana erilaiset ärsykkeet merkitsivät omistajan poistumista ja hermostumista: takin päälle pukeminen, avaimien kaivaminen, jne. Kun näitä hermostumisen aikaansaavia ärsykkeitä toistetaan riittävä määrä (satoja kertoja), niiden huolestuttava luonne muuttuu merkityksettömäksi. Tarkoitus on lisäksi tehdä koiran ympäristö mahdollisimman samankaltaiseksi riippumatta siitä, onko koira yksin vai ei. Tästä syystä voi olla hyvä idea jättää esim. radio päälle koiran jäädessä yksin jos se on päällä silloinkin, kun koira ei ole yksin. Tähän kuuluu myös se, ettei ihmisten poistumisesta eikä saapumisesta tehdä numeroa: koiraa ei hyvästellä eikä sitä tervehditä ennen kuin se on rauhallinen. Näin voidaan aikaa myöten vähentää endorfiinin määrää elimistössä ja sen mahdollisesti aiheuttamaa riippuvuutta.

5. Koira totutetaan yksinoloon, kuten kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ jättämällä koira esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Vähitellen edetään jättämällä koira suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Harjoittelu saa jäädä paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Kts. kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ esimerkki ajallisesta etenemisestä. Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa.

 

Ongelmat, jotka on erotettava eroahdistuksesta

Virtsaaminen ja ulostaminen sisälle:

  • puutteellinen sisäsiisteyskasvatus
  • pelot
  • ilo- ja pelkopissat
  • merkkailu

 

Tuhoaminen, raapiminen ja kaivaminen:

  • tekemisen puutteesta johtuva tuhoaminen ja asioiden tutkiminen
  • pelosta johtuva tuhoaminen (esim. ukkosenpelko)
  • ulkopuolisen ärsykkeen (ohikulkeva koira, ihminen) laukaisema toiminta
  • hyperaktiivisuus

 

Haukkuminen, ulina, vinkuminen:

  • ulkopuolisen ärsykkeen (toinen koira, ohikulkevat, postiluukun kolahdus) laukaisema toiminta
  • pelot
  • naapuristossa haukkuva toinen koira
  • hyperaktiivisuus

LÄHTEET:

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

Steven R. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training

WSOY: Sivistyssanakirja


[1] Kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 94

[2] Mm. Ian Dunbar 1998, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 107

[3] Tuber and colleagues 1996, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 101

[4] Endorfiini = aivoissa ja muualla keskushermostossa muodostuvia luonnollisia välittäjäaineita, jotka synnyttävät samantapaisia hyvänolon ja tyydytyksen tuntemuksia kuin morfiini ja sen johdokset (”sisäsyntyisiä opiaatteja”); niitä muodostuu mm. ruumiillisten ponnistusten aikana sekä saunassa (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja).

[5] Naloksoni on morfiinin yms. kipulääkkeiden aiheuttaman keskushermoston lamaantumiseen ja hengitysvaikeuksiin käytetty vastalääke (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja).