Tervetuloa!

0 tuotetta.

Asiakaspalvelu: p. 0456 391 396 | 040 593 3131

Älä näytä, että pelkäät?

Teksti: eläintenkouluttaja Minna Tallberg

"Älä vaan näytä sille, että pelkäät!"    Tämä hokema tulee vastaan silloin tällöin niin koira- kuin hevosihmistenkin  keskuudessa. Muistan itse kuulleeni sen joskus 80-luvulla ratsastustallilla  moneen kertaan. Silloin en tiennyt hevosista paljon mitään, nyt tiedän  edes hieman enemmän kuin silloin, ja yhä edelleen kuulee samaa sanottavan.  Yleensä silloin, kun eläin näyttää ihmisen mielestä vihaiselta  - koira murisee tai hevonen luimistelee - tai jos hevonen ei suostu  tekemään ratsastajan pyytämää asiaa ja esimerkiksi pukittelee.  Jossain vaiheessa joku hyvää tarkoittava ihminen sanoo: "Älä  näytä sille, että pelkäät!"

 

Lajien välisestä kommunikaatiosta

Olen toki nähnyt mielenkiintoisen pieneen epätieteellisen kokeen  TV-ohjelmassa, jossa pienelle, hintelälle miehelle, jonka kimppuun  usein hyökättiin kadulla, opetettiin tietoisia eleitä, ilmeitä ja  itsevarmaa kävelytapaa. Ainakin tämän TV-ohjelman lopputulos oli  (tietenkin) se, ettei miehen kimppuun enää käyty kadulla. Miksei  siis kannattaisi vain opetella esittämään, ettei pelota, eläintenkin  kanssa?

Syitä on monia. Ensimmäinen on se, etteivät ihminen ja koira tai  ihminen ja hevonen ole keskenään samaa lajia. Joitain eleitä koira  ja hevonenkin ymmärtää ihmisen tekemänä, muttei suinkaan kaikkia.  Ongelmia tulee yleensä viimeistään silloin, kun ihminen reagoi ihmiselle  tyypillisellä tavalla johonkin eläimen tekemään liikkeeseen ja olettaa  itse, että eläin luontaisesti ymmärtää siitä jotain. Jollei eläin  ymmärräkään, ihminen voi vahingossa joutua "Älä näytä sille,  että pelkäät!" -tasolta seuraavalle terveisiä 80-luvulta -loukkuun,  jonka nimi on "Se sikailee! Näytä sille kuka on pomo!"

Toinen syy on se, että pelko ei poistu vain esittämällä rohkeaa.  Jos ihminen joutuu näyttelemään pelotonta tilanteessa, jossa häntä  edelleen pelottaa, ihminen voi helposti päätyä samaan tilanteeseen  kuin pelkäävä eläin: ellei pääse pakoon, hyökkäys on paras puolustus.  Ihminen, joka pelkää, kohtelee helposti hevosia tai koiria hieman  liian kovakouraisesti. Hän huutaa niille, nykii ohjista tai hihnasta  ja saa käytöksellään useimmin eläimen valmiustilan nousemaan lisää.  Kierre on valmis. Pelkäävä ihminen ei ajattele kovin järkevästi,  hän reagoi suuremmin kuin mihin on syytä eikä hän pysty opettamaan  eläimelle, mitä sen pitäisi tehdä. Pelkäävä ihminen säpsyy helposti  ja pelkäävän ihmisen mielentila voi todellakin "tarttua"  eläimeen niin, että eläintäkin alkaa hermostuttamaan.

Kolmas syy on se, että eläimet ovat mukavia. Se kuulostaa epäilemättä  naivilta, mutta käytännössä näin on. Ei koirilla eikä hevosilla  ole syitä pompotella, kiusata tai purra ihmistä siksi, että ihmistä  pelottaa. Niille on yleisesti ottaen melko sama, pelkääkö ihminen  vai ei. Toki nekin todennäköisesti mielummin hengailevat sellaisen  ihmisen seurassa, jota ei pelota, koska silloin kaikilla on turvallisempi  olo, mutta niillä ei ole minkään valtakunnan syytä muuttua hyökkääviksi  siksi, että ihmistä sattuu pelottamaan.

Olen saanut seurata meidänkin koirien sukulaisten eli vapaana elävien  kyläkoirien käytöstä Nepalissa ja hevoslauman käytöstä sekä  kotona että ulkomailla ja molemmilla lajeilla on käytössään todella  hienovaraisia tapoja tulla toimeen keskenään ja välttää yhteenottoja.  Niin kauan kuin resursseista ei tarvitse kilpailla, molemmat lajit elävät  hyvinkin rauhanomaista elämää: onhan se ollut yksi lajin säilymisen  kannalta edullinen piirre.

 

Pelko ja sen voittaminen

Jos eläin käyttäytyy niin, että ihmistä pelottaa, mitä sitten  pitäisi tehdä? Ensinnäkin: pysähdy miettimään, mistä pelkosi  johtuu. Tässä maassa kenenkään ei ole pakko tehdä töitä eläinten  kanssa, vaikka pelottaisi, joten mielestäni kaikki eläinten kanssa  tekemisen pitää olla pääosin mukavaa molemmille osapuolille. Jollei  se ole sitä, eläimen tai ihmisen pelon takia, kannattaa kyllä ottaa  muutamia askelia taaksepäin ja miettiä, millä keinoin muutos voidaan  saavuttaa.

Jos sinua pelottaa, mieti miksi. Johtuuko pelko jostain sellaisesta,  mitä on tapahtunut aikaisemmin? Jos näin on, suunnittele tapa, millä  voit päästä sen yli. Jos pelko ei johdu mistään sellaisesta tapahtumasta,  mieti antaako eläimen käytös aihetta pelkoon. Esimerkiksi ihmiselle,  joka ei ole ollut aikaisemmin hevosten kanssa tekemisissä, päätään  ravisteleva hevonen voi olla pelottava. Tähän auttaa usein se, että  ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja tutustuu hevoseen lajina ennen  kuin alkaa tekemään asioita sen kanssa. Mitä paremmin tietää, miten  hevonen tai koira käyttäytyy ja mitä lukeutuu sen normaaliin käytökseen,  sitä rennommin suhtautuu niiden kaikkeen sellaiseen käytökseen, joka  ei merkitse suoraa uhkaa itselle.

Jos eläin taas käyttäytyy uhkaavasti tai aggressiivisesti, mieti,  mistä se johtuu. Tässä voi jo olla tarpeen kysyä apua ammattilaiselta,  jolla on kokemusta ongelmista ja niiden ratkaisuista, sillä syitä  voi olla vaikka kuinka paljon ja erilaisia, esimerkiksi:

- Kipu. Jos koira murisee, ärjyy vastaantulijoille tai näykkäisee,  kun siihen tartutaan, se voi olla kipeä. Jos hevonen pukittelee laukannostoissa,  luimistelee satuloitaessa, välttelee kuolainten laittoa tai ei anna  tarhassa kiinni, se voi olla kipeä.

- Pelko. Jos eläintä pelottaa, se voi käyttäytyä arvaamattomasti.  Jos eläin ei pääse kauemmaksi pelon kohteesta (joka voi olla myös  ihminen), sen käytös voi muuttua hyökkääväksi.

- Resurssien puolustaminen. Resurssi voi olla vaikkapa ruoka (hevonen  luimii heinäkasalla, koira murisee ruokakupilla) tai tila (hevonen  luimii karsinassa, koira murisee sohvalla).

- Elinolosuhteet. Jos hevonen ei saa toteuttaa liikkumistarvettaan,  se voi tuntua pelottavalta pommilta ratsastajan alla. Jos koira viettää  tuntikausia päivästä ohikulkijoita haukkuen, sen stressitaso voi  kohota niin, että siitä tulee pienemmistä ja pienemmistä ärsykkeistä  ärjyvä. Jos hevosella ei ole mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen  toisten hevosten kanssa (edes aidan yli seurustellen) niin se voi pyrkiä  suuntamaan tätä käyttäytymistarvettaan ihmiseen.

- Opittu puolustautuminen. Esimerkkihevonen on tamma, joka alkoi parivuotiaana  oletettavasti mahahaavan takia imppaamaan tallissa. Tietämätön talliporukka  päätti karsia tätä tapaa lyömällä tammaa päähän aina, kun  se imppasi. Koska karsinassa ei pääse pakenemaan, tämä yksilö oppi  hyökkäämään ihmisten kimppuun, erityisesti sellaisten hieman kiukkuisten  oloisten ihmisten. Samalla se oppi imppaamaan entistä suuremmalla intensiteetillä  silloin, kun sitä ei lyöty päähän.

Esimerkkikoira taas oli oppinut näykkimään puolustaessaan puruluitaan  vain siksi, että omistaja oli tietämättömyyttään suuttunut siitä,  kun koira oli pentuna murissut saatuaan herkkuluun. Omistaja oli kuullut,  ettei "laumanjohtajalle" saa murista tietämättä tarpeeksi  koirista jotta olisi muistanut, että koirien keskenkin jokaisella on  oikeus puolustaa ruokaansa.

Aggressiivinen käyös on oire jostain, ei muuta. Syy käytökselle  pitää löytää, jotta käytös saadaan muutettua. Jos syy ei ole  kipu, voidaan elinolosuhteiden parantamisella ja koulutuksella useimmiten  auttaa asiaa. Silloinkin, kun syynä käytökselle on ollut kipu, voidaan  tarvita koulutusta jotta eläimen käytös muuttuu.

Missään näistä tapauksista ongelmat eivät ratkea sillä, että  ihminen vain esittää olevansa pelkäämättä, vaikka häntä pelottaa.  Siksi "Älä näytä sille, että pelkäät!" -hokema joutaisi  romukuoppaan. Sitä voitaisiin korvata hieman toimivimmilla neuvoilla,  kuten "Jatka pyyntöä, vaikkei se heti tottele!", "Pysy  paikallasi, vaikka se juoksee!" tai "Muista hengittää!".